Tiedote

Metsästys ei ole uhka merialueiden luonnon monimuotoisuudelle

ke 13. tammikuuta 2021 10.00.00

Metsähallitus ja ympäristöministeriö valmistelevat maakunnittain uusia suojelualueita valtion maille. Nyt valmisteluvuorossa on Kymenlaakso. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan tulee lainsäädännöllisesti varmistaa, että suojelualueilla voidaan harjoittaa jatkossa kestävää metsästystä erityisesti silloin, kun suojelualueen tarkoituksena on elinympäristön säilyttäminen.

Metsästäjäliitto ei voi hyväksyä suunniteltavia luonnonsuojelualueita, jos ne rajoittavat metsästystä summittain ja perusteluitta. Yleisillä vesialueilla tapahtuvat rajoitukset koetaan erityisen huolestuttavina. Kymenlaaksoon liittyy Uudenmaan tavoin suuria yleisiä merialueita luotoineen ja saarineen. Jos suojelualueet perustetaan esityksen mukaan, tulee Kymenlaaksoon laajoille alueille voimaan merkittäviä uusia metsästysrajoituksia. Metsästäjäliiton mielestä esitettyjen suojelualueiden valmistelu tulee tämän takia keskeyttää ja luonnonsuojelulakia muuttaa metsästyksen huomioivaksi ennen hankkeiden jatkovalmistelua.

Metsästys tuo turvaa vieraslajeilta

Metsästys merilinnustuksineen ja hylkeenpyynteineen on tärkeää paitsi saariston kulttuurille, myös kalastuselinkeinon turvaamiselle. Erityisen tärkeässä roolissa on vieraslajien poisto lintukantojen suojelun näkökulmasta, motivaattorinaan muu metsästys.

”Tulee muistaa, että tällä hetkellä emme tiedä mikä riistalaji, tulokaslaji tai uusi vieraslaji muodostuu menestyjäksi ilmastonmuutoksen edetessä. Nämä lajit saattavat yllättäen alkaa viemään elintilaa muilta lajeilta tai muodostaa muita vahinkoja tai riskejä, kuten joidenkin suojeltujen lajien kohdalla on käynyt”, toteaa Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.  Luonnonsuojelulaki nykyjäykkyydessään vastaa tällaisiin yllättäviin haasteisiin huonosti. Siksi suojelualueille on mahdollistettava joustavan ja sopeutuvan metsästyslain sallima metsästys luonnonsuojelulain suojelualuemääräyksiä muuttamalla. Muutaman riistalajin ajon mahdollistaminen alueelta ei ole metsästyksen sallimista, vaan metsästyksen mittavaa rajoittamista.

Metsästäminen ei uhkaa luonnon monimuotoisuutta

Yleiset vesialueet saarineen ovat kaikkien kansalaisten kansallisomaisuutta, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kestäviin tapoihin nauttia luonnosta ja luonnonantimista metsästyksen, kalastuksen ja luonnossa liikkumisen merkeissä. Yleisellä vesialueella on aiempien suojelualuehankkeiden jäljiltä jäljellä enää hyvin vähän sellaisia saaria ja luotoja, joille voi rantautua. Näistä lopuistakin kaikille kulkijoille avoimista saarista valtaosaa uhkaa rantautumis- ja metsästysrajoitukset. Meriympäristössä metsästäminen on ainutlaatuinen helmi suomalaisessa metsästyksessä, ja tämä perinne on uhattuna jo lähes koko Suomenlahdella.

Metsästys ei ole uhka luonnon monimuotoisuudelle, sillä metsästyksen kestävyyttä säädellään tarkoin metsästysajoilla, saaliskiintiöillä ja alueellisilla rajoituksilla, jotka perustuvat vuosittaisiin riistalaskentoihin ja tutkimukseen.  Sisämaahan suunnitellut suojelualueet ovat olleet metsästyskäytössä pitkään vaarantamatta niiden luontoarvoja. Metsästys kohdistuu näillä alueilla säädellysti ja kestävästi riistalajeihin kulloistenkin kannankehitykseen mukautuvien sääntelyiden mukaisesti. Metsästys ei vaikuta suojelualueisiin, joita suojellaan elinympäristön tai luontotyypin säilyttämiseksi. Esimerkiksi merenpohjan, vanhan metsän, suon tai maisemakallion säilyttämisen vuoksi tehty metsästysrajoitus aiheuttaa perusteettomana vain luonnonsuojelun vastustamista ihmisissä, jotka arvostavat ja parantavat elinympäristöjä.

”Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden parantaminen ja kestävä vapaa-ajankalastuksen, metsästyksen sekä luonnontuotteiden keräilyn ja jokamiehenoikeuksien turvaaminen ovat hallitusohjelman tavoitteita”, Teemu Simenius muistuttaa.

Lisätietoja:
Järjestöpäällikkö Teemu Simenius, puh. 050 331 5330, etunimi.sukunimi@metsastajaliitto.fi